Miksi opiskelin sairaanhoitajaksi?

Miksi opiskelin sairaanhoitajaksi?

Usein kuulee että ”meillä on suvussa paljon sairaanhoitajia, äitini ja isoäitini ovat molemmat sairaanhoitajia joten minäkin halusin hoitajaksi”. No minun kohdalla ei ole näin, ajauduin periaatteessa vahingossa hoitoalalle. Olin teininä vanhainkodissa kesätöissä pari kesää laitoshuoltajana ja sitten tuttu osastonhoitaja pyysi minua osastolle lähihoitajan kesäsijaiseksi. He halusivat tutun ihmisen joka myös tunsi talon mielummin kuin täysin tuntemattoman. Noin vuoden taisin tehdä hommia niin ettei minulla ollut minkäänlaista kokemusta tai koulutusta. Se oli melko normaalia 10 vuotta sitten.

Menin yläasteen jälkeen amikseen rakennuspuolelle, minusta piti tulla talonrakentaja. Lopetin koulun parin kuukauden jälkeen koska opettajallani ja minulla ei kemiat toimineet eikä minua kiinnostanut olla koulussa, pääsinkin heti vanhainkotiin töihin koulun kesken jätettyäni. Seuraavana keväänä oli yhteishaku ja äitini patisti hakemaan kouluun ja ehdotti lähihoitaja koulutusta. Itse en ollut edes ajatellut asiaa mutta kun rupesin miettimään asiaa niin se vaikutti oikealta päätökseltä joten hain kouluun. Aloitin lähihoitajan opinnot elokuussa 2008 ja valmistuin 1.6 2011. Kun aloin opiskella lähihoitajaksi tajusin että tämä on ”mun juttu” , tätä minun kuuluu tehdä ja tässä olen hyvä, tiesin myös melkein heti että haluan jatkaa opiskelua sairaanhoitajaksi. Tein töitä vuoden valmistuttuani lähihoitajaksi ja hain sitten Arcadaan, pääsin sisään ja 2015 joulukuussa valmistuin sairaanhoitajaksi. Opiskelin sairaanhoitajaksi koska halusin oppia/tietää enemmän ja saada konkreettisesti myös tehdä enemmän. Onneksi jaksoin opiskella koska tää on mun juttu ❤️

-Sandra

Norjassa vs Suomessa työnteko part 2

Norjassa vs Suomessa työnteko part 2

Tulin takaisin Tromssaan viime viikolla, täällä on jo talvi. Maassa on vähän lunta ja vuoret tai ainakin vuoren huiput ovat valkoiset lumesta. Pakkasta on ollut ehkä pari astetta mutta päivisin mennään plussan puolella. Välillä on satanut vettä ja täällä on todella liukasta, kirosin noita rumia nastakenkiä mitä täällä kaupat on pullollaan mutta ne olisi oikeastaan aika hyvät tällä hetkellä.

Saa nähdä että vaikuttaako nämä kelit meidän osastolla potilasmäärään, uskoisin että jollakin trauma/ortopedian osastolla voisi olla tunkua tällä hetkellä.

IMG_6774 (3)
Pikkuinen Tromsø.
IMG_6733 (2)
Fjellheisen.

Ajattelin kirjoittaa taas hieman eroavaisuuksista Suomeen mitä olen täällä Tromssassa työskennellessä huomannut. En sanoisi että kumpikaan maa on toistaan parempi mutta molemmilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa sairaanhoidossa. Sijainti ja etäisyydet vaikuttavat paljon täällä Norjassa.

Norjassa käytetään paljon helikoptereita potilaskuljetuksiin vaikean maaston ja etäisyyksien takia. Tromssassa potilaita lähetetään kotiin ja jatkohoitoon taksilla, lentokoneella, ambulanssilla ja helsebussilla (bussi jossa on sairaanhoitaja mukana) bussi ajaa vain tietyn reitin joten se ei sovellu kaikille. En ole tainnut lähettää ketään jatkohoitoon ambulanssilla mutta ambulanssilennolla kyllä. Olen Suomessa tottunut siihen että suurin osa potilaista jotka tarvitsevat kyydin pois sairaalasta käyttävät taksia ja jos he siirtyvät jatkohoitoon niin he siirtyvät ambulanssilla. Tänne yliopistolliseen tulee potilaita muista kaupungeista ja moni potilaista asuu niin kaukana että tarvitsevat lennon kotiin. Helikoptereita täällä pörrää jatkuvasti.

Olen Suomessa tottunut siihen että kaikki perustuu tutkittuun tietoon mutta täällä tuntuu että moni asia tehdään tietyllä tavalla siksi että täällä on aina tehty näin. Osastoilla ei esim. ole haavanhoitajia tai muita erityisosaajia mikä tuntuu erikoiselta. Haavanhoitotuotteitakaan ei hirveästi löydy vaikka kirurgisella osastolla ollaankin. Kävin kerran lainaamassa haavasidoksia viereiseltä osastolla joka on gastrokirurginen osasto eikä sieläkään hirveän suuri valikoima tuotteita ollut. Haavan hoidossa en ole kuullut kenenkään ohjaavan potilaita enkä ole nähnyt minkäänlaisia kirjallisia haavan hoito-ohjeita osastolla. En tiedä onko täällä sääntöjä/ohjeita koska leikkaushaavaa saa tai pitää suihkutella yms. Ainakin sama linjaus kuin Suomessa että ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä ei saisi vaihtaa haavasidosta muuten kuin steriilisti.

Täällä käytetään esim. katetroidessa sellaista kankaista takkia/kaapua jonka nimi on stellefrakk. Sen tarkoitus on suojata hoitajan työvaatteita bakteereilta, eritteiltä yms. En oikein tiedä käytetäänkö sitä muuten mutta katetroidessa olen nähnyt ihmisten käyttävän sitä. Sitä kuuluisi kuulemma käyttää kun vaihdetaan vaippa, käännetään potilasta tai tehdään vuodepesut. Välillä olen nähnyt että niitä roikkuu potilashuoneen naulakoissa (hirveän hygienistä). Eristyshuoneissa on käytössä kertakäyttöiset samanlaiset takit kuin Suomessakin.

Lääkehoito eroaa hieman myös Suomesta sillä esim. lääkkeet ovat lääkehuoneessa atc-koodin mukaan eikä aakkosjärjestyksessä hyllyssä. Täällä puhutaan myös a-ja b-preparateista, a:han kuuluu esim. morfiini ja oxycodoni, b:hen tramal, diapam, imovane, panacod yms. Molemmat kirjataan ns. huumekorttiin, kahden sairaanhoitajan pitää allekirjoittaa a-prep ja b-prep tarvitsee yhden sairaanhoitajan allekirjoituksen. Kaikki suonensisäiset nesteet ja lääkkeet pitää myös kontrolloida kahdesti (kaksi sairaanhoitajaa) ja allekirjoittaa lääkekurvaan. Tähän menee välillä hirveästi aikaa ja on turhauttavaa odottaa allekirjoitusta jos itsellä on kiire. Toisaalta tällä tavalla varmasti tulee vähemmän lääkevirheitä ja jos lääkkeitä katoaa niin se huomataan heti.

Laboratorikokeissa en ole ainakaan vielä huomannut muuta erikoista kuin että hemoglobiini kirjataan eri tavalla, eli jos Suomessa hemoglobiini on vaikka 124 niin norjassa se kirjataan 12.4.

-Sandra

Hiusväriallergia

Hiusväriallergia

Kymmenen vuotta sitten sain reaktion hiusväristä, korvani turposivat ja lopuksi molempien korvien korvalehdistä valui mätää ja kudosnestettä.  Korvat siis tulehtuivat. Minulla oli korvien ympärillä olevassa ihossa ihottumaa, samoin ohimolla ja hiusrajassa. Ihottuma kutisi aivan järkyttävän paljon, niskani turposi ja myös niskan imusolmukkeet turposivat ja olivat kipeät. Silmäluomeni punoittivat ja hilseilivät, meikkaaminen pahensi asiaa. Ravasin lääkärillä eikä kukaan tiennyt mistä oli kyse, sain antibioottia antibiotin perään ja lopuksi äitini päätti ettei niitä enää syödä ja vaati lähetettä allergiasairaalaan. Sain myös jostakin näistä antibiooteista allergisen reaktion (ylävartalon nokkosihottuman).

Pääsin allergiasairaalaan tutkimuksiin ja selvisi että olen allerginen PPD:lle eli parafenyliinidiamiini tunnetaan myös nimellä paraphenylenediamine, p-phenylenediamine.  PPD:n käyttö hiusväreissä on ollut kielletty Suomessa ennen EU:hun liittymistä. Käyttöluvan piti loppua vuonna 2004 mutta niin ei ole käynyt. Aiheesta löytyy artikkeli täällä: https://yle.fi/uutiset/3-5072851 . Britanniassa on myös kuoleman tapauksia joissa ollaan epäilty PPD aiheuttaneen vakavan allergisen reaktion joka on johtanut kuolemaan.

Olen myös allerginen PTDS:lle eli 2,5-tolueenidiamiini (para-toluenediamine sulfate) jolla on yritetty korvata PPD:tä jotta allergiset voisivat käyttää hiusvärejä. PPD:tä käytetään esim. hiusväreissä, ripsien värjäyksessä, turkkien ja tekstiilien värjäämisessä, mustassa kumissa ja  ”henna” tatuoinneissa. Kemialliset nimet voivat hämmentää pakkauksissa koska ne voidaan kirjoittaa niin monella eri tavalla.

Olin värjännyt hiuksiani monta vuotta tiiviiseen tahtiin vaaleasta tummaan ja niin edelleen. Ennen reaktiota olin ollut hiusmallina ja hiukseni oli värjätty blondista mustaksi ja sähkön siniseksi kilpailua varten. Kilpailun jälkeen tehtiin värinpoisto ja värjäsimme hiukseni ruskeaksi, pari päivää sen jälkeen sain allergisen reaktion. Myöhemmin selvisi että mitä enemmän värjäät ja altistat itseäsi hiusvärille sitä helpommin allergisoidut. Olin myös teininä ottanut hennatatuoinnin Kanarian saarilla joka ei ollut aitoa hennaa, tämä lisää riskiä allergisoitua kyseiselle aineelle. ”Väliaikaiseksi tarkoitettu hennatatuointi voi aiheuttaa voimakkaan, elinikäisen hiusväriallergian.” https://www.allergia.fi/allergiat/tatuoinnit-ja-hennatatuoinnit . Aito hennaväri on ruskeaa eikä sisällä PPD:tä.

Nykyään jos kokeilen uutta hiusväriä teen aina testin joko korvan taakse tai kyynärtaipeeseen. Tietysti luen pakkausselosteen (INCI) läpi huolellisesti ja katson ettei se sisällä PPD:tä tai sen johdannaisia. Suoravärit eivät sisällä PPD:tä eikä myöskään kasvivärit. Jotkut sävytteet eivät myöskään sisällä PPD:tä, mutta saman tuotesarjan sisällä tietty väri voi sisältää ja joku toinen ei, joten kannattaa lukea jokaisen purkin tuoteseloste läpi ennen kuin tuotetta käyttää. Color maskeja olen myös käyttänyt ongelmitta. Vaalennusaineelle en ole allerginen mutta kaikille vaaleansävyisille kestoväreille olen. Allergian takia minulla on viime vuosina ollut joko luonnollinen hiusvärini vaaleilla raidoilla, kokonaan vaalennetut hiukset tai jokin räikeä suoraväri. Kasviväreillä saa luonnollisempia värejä mutta niitä ei sitten voikaan vaihdella joka kuukausi joten kasvivärit sopivat sellaiselle joka ei vaihtele usein hiusväriään. Kasviväreistä kannattaa jutella ekokampaajan kanssa joka on erikoistunut kasvivärjäykseen, he osaavat kertoa miten kasvivärit käyttäytyvät ja mitä pitää ottaa huomioon.

Kuka tahansa voi koska tahansa allergisoitua hiusväreille joten suosittelen miettimään vaihtoehtoja hiusten värjäämiselle.

Terveisin sinihiuksinen Sandra

I LOVE ME

I LOVE ME

Viime viikonloppuna kävin ystävän kanssa I love me messuilla. Messuilla tuli pyörittyä noin 5 tuntia ja mukaan tarttui pari Real techniquesin meikkisivellintä, tekoripset ja jotakin pientä terveellistä syötävää niin kuin riisi/pähkinä snacks pusseja. Ostin liimattavat tekoripset koska en jaksa enää käydä laitattamassa ripsiä, käytän niitä sitten jos joskus tarvitsen näyttävämpää meikkiä. Kuinka usein hoitaja sellaista tarvitsee? hah!

Messuilla oli ihan hirveä tungos vaikka luultiin että sunnuntaina olisi vähemmän porukkaa, ahdisti se ihmismäärä ja varmasti moni asia jäi näkemättä sen takia ettei jaksanut tunkea ja jonottaa. Jeffree Star Cosmetics olisi kiinnostanut minua mutta en todellakaan rupea jonottamaan että pääsen hypistelemään jotakin tuotetta.

IMG_6521 (2)

IMG_6518 (2)
Ostin Banaani milkshakejä, super hyvän makuisia!

IMG_6523 (2)IMG_6516 (2)

Kotona olen siivonnut, tehnyt pihatöitä, nähnyt kavereita ja käynyt kampaajalla. Kävin moikkaamassa hyvää ystävää joka on saanut vauvan, minua pyydettiin pojalle kummiksi ja tottakai suostuin❤️. Olen myös kyläillyt minun ensimmäisen kummipojan luona joka täyttää kohta 3 vuotta ja huomenna olisikin 3-vuotis synttärijuhlat.

img_5194
Käytiin Antin kanssa nappaamassa parit kuvat tänään.

Olen löytänyt maailman parhaimman kampaajan joka osaa ja tykkää tehdä shokkivärjäyksiä ja tajuaa mitä haluan. Kampaaja on Eve ja kampaamo Salon Unique itiksessä. Allergisoiduin noin 10 vuotta sitten hiusväreille, olen allerginen sellaiselle ainesosalle kuin PPD (paraphenylenediamine) jota käytetään melkein kaikissa kestoväreissä. Suoraväreissä/shokkiväreissä sitä ei käytetä joten ne sopivat minulle hyvin. Minun hiukset on nyt värjätty Pravana vivids väreillä.

Hauskaa viikonloppua!

-Sandra

 

Kauniita maisemia ja koti-ikävä

Kauniita maisemia ja koti-ikävä

Neljä yötä ja lennän kotiin. Mulla on ollut jo varmaan 2 viikkoa koti-ikävä. Norjassa on kiva olla, tykkään työpaikasta ja olen tavannut mukavia ihmisiä kenen kanssa viettää aikaa. Silti täällä on välillä yksinäistä. Olen yrittänyt käydä salilla treenaamassa, ostin täältä salikortin ja ulkoilen niin paljon kuin jaksan. Olen ollut täällä nyt 5 viikkoa ja tuntuu ihanalta mennä kotiin, seuraavasta reissusta tulee varmaan vähän lyhyempi. Olen tulossa taas marraskuussa Tromssaan töihin ja ajattelin silloin olla noin 3 ja puoli viikkoa täällä. Joulukuussa lähden Balille kahdeksi viikoksi lomalle ja haluan olla ainakin viikon kotona ennen Balin reissua. Loman jälkeen jään loppuvuodeksi Suomeen. Katsotaan sitten mitä 2018-vuosi tuo tullessaan, suunnitelmat on vielä auki.

img_4709
Näkymä Fløyalta, tuo saari on Tromsø.
IMG_6429 (2)
Käytiin entisen työkaverin kanssa Fløyalla ja Fjellheisenillä päiväsaikaan.  Fjellheisen on gondolihissi millä pääsee ylös ja alas vuorelle.
img_4903
Maailmanmatkaaja Pablo. Kuva: Ilona Alpola
img_4900
Onneksi mulla on kampaaja varattu suomesta. Kuva: Ilona Alpola
img_4904
Kuva: Ilona Alpola
IMG_6311 (2)
Blåisvannet Lyngenissä.
IMG_6337 (2)
Matkalla Lyngenistä takaisin Tromssaan.
IMG_6342 (2)
Jossakin tien pällä.
img_4828
Kissa joka rakastaa vettä.
img_4841
Auringonlasku Sommarøyllä.
IMG_6437 (2)
Sommarøy.

Kotona aion tehdä hyvää ruokaa, viettää aikaa Santun kanssa, makoilla poreammeessa takapihalla, viettää aikaa kisujen kanssa, nähdä kavereita ja perhettä. Suomessa käyn ottamassa uuden tatuoinnin ja kampaajalle olen myös varannut ajan koska minulla on noin metrin pituinen juurikasvu. Pitää myös käydä ostamassa talvitakki, olen kuullut että talvesta tulee pirun kylmä ainakin Suomessa.

Can´t wait to be home! ❤

-Sandra

Minkälaista Norjassa on tehdä töitä sairaanhoitajana ja miten se eroaa Suomessa työskentelystä? Part 1

Minkälaista Norjassa on tehdä töitä sairaanhoitajana ja miten se eroaa Suomessa työskentelystä? Part 1

Ensinnäkin täällä otetaan uudet sijaiset avosylin vastaan, kiitellään siitä että tullaan tänne töihin ja ollaan tosi positiivisin mielin vaikka sijaisia onkin välillä paljon. Olen tehnyt nyt töitä kahdella eri paikkakunnalla Norjassa, kolmella eri osastolla. Minkään osaston erikoisalasta minulla ei ole ollut ennestään kokemusta. Kukaan ei oleta minun osaavan kaikkea ja lähes kaikki ohjaavat ja auttavat mielellään. Täällä ei tule sellaista fiilistä että olen uutena sijaisena taakka vaikka minulla paljon opittavaa onkin. Muistan että Suomessa tuli usein päiviteltyä sitä että ”taas uusi sijainen, osaakohan se mitään?”. Kaikki sijaiset eivät välttämättä aina ole ”hyviä” tai ”sopivia” mutta Suomessa olisi kyllä opittava ottamaan uudet työntekijät paremmin vastaan.

Tahti Norjassa on ainakin erikoissairaanhoidossa hitaampi kun mihin olen tottunut Suomessa ja hoitajia on enemmän potilaisiin nähden kuin Suomessa. Kyllä täälläkin on kiireisiä vuoroja mutta minusta tuntuu että osa kiireestä johtuu siitä että kaikki on niin epäorganisoitua. Suomessa asiat suunnitellaan paremmin ja asioita kehitetään kokoajan, siinä asiassa täällä ollaan perässä.

Nykyisellä osastolla missä olen töissä en hoida ainostaan vuodeosaston potilaita vaan minulla on myös osittain vastuu päiväkirurgisista potilaista ja potilaista jotka ovat potilashotellissa. Potilashotellissa voi olla potilaita jotka tarvitsevat suonensisäistä antibioottia, potilaita jotka ovat leikattu pari päivää sitten mutta asuvat niin kaukana että jäävät pariksi päiväksi sairaalan lähelle varmuuden vuoksi ja voivat hakea esim. kipulääkkeitä osastolta tai tarvittaessa nähdä vielä lääkäriä ennen kotiutumista. Päiväkirurgiset potilaat yöpyvät myös useasti potilashotellissa tai osastolla jos tarvitsevat seurantaa yön yli. Potilashotellissa voi myös olla potilaita jotka ovat tulossa leikkaukseen, heille ilmoitetaan ajankohta koska he voivat saapua osastolle ja heidät valmistellaan leikkausta varten yms. Hoitajat tekevät täällä myös paljon sellaista mitä me hoitajat emme Suomessa tee, täällä esimerkiksi pestään sängyt ja vaihdetaan petivaatteet kun potilaat lähtevät. Siistijöitä täällä näkee harvoin ja he karkeasti sanottuna pesevät lattiat. Ruoan ”jako” on myös hoitajien ja osittain potilaiden omalla vastuulla.

Lääkärit ovat täällä paljon enemmän läsnä ja ovat enemmän osastolla kun mihin olen tottunut. Täällä ei myöskään vallitse samanlainen hierarkia sairaalan sisällä kuin Suomessa ja sen huomaa fiiliksestä täällä, yhteistyö pelittää täällä paremmin kuin Suomessa yleisesti.

Nämä ovat tietysti minun kokemuksiani ja joku muu voi kokea asiat eri tavalla.

-Sandra

Kissan kanssa matkustaminen lentokoneella

Kissan kanssa matkustaminen lentokoneella

Ei ole helpoimmasta päästä ensikertalaiselle, tai itse matkustaminen on melko helppoa kissasta tietysti riippuen mutta kaikki valmistelut ja asioiden selvittäminen vei kyllä aikaa ja koetteli hermoja.

Pablo ei voinut lentää samaan aikaan minun kanssani Norjaan koska Pablo oli vasta saanut raivotautirokotuksen (rabies) ja rokotuksen varoaika on 21 päivää. Joten aloin selvittämään Pablon matkustusvaihtoehtoja. Rahtifirman kautta joka olisi hoitanut vientiselvitykset yms. Osloon olisi maksanut 690€, minun olisi sen lisäksi pitänyt lentää Tromssasta Osloon ja takaisin Tromssaan kissan kanssa. Jos olisin itse hoitanut koko rahdin niin hinta olisi ollut pari sataa vähemmän. Pabloa olisi käsitelty kaupallisena rahtina koska Pablo lensi viikkoa myöhemmin kuin minä, aikaraja ei-kaupalliselle rahdille on 5 päivää ennen ja jälkeen omistajan lennon. Jos Pablo olisi lentänyt rahtina Osloon olisi hirveä paperisota ollut edessä ja jonkun olisi pitänyt käyttää Pabloa Suomessa eläinlääkärissä  48 tunnin sisällä ennen Pablon lentoa ja saada todistus eläinlääkäriltä että kissa on matkustuskunnossa. Olisi pitänyt ilmoittaa Pablon tulosta Mattilsynetille (Norjan evira) ja olisi tarvittu kaikenlaisia lippusia ja lappuja todistamaan että kissa tulee Norjaan omistajansa luokse eikä myynti tarkoituksessa. Mielestäni kaupallinen rahti oli kovin hankalan kuuloinen vaihtoehto. Toinen vaihtoehto oli että joku kaverini olisi tullut käymään täällä Tromssassa ja tuonut Pablon samalla mutta ajankohta oli huono ja kaikilla oli töitä.

Asioita selviteltyä minulle valkeni että helpointa on itse lentää Suomeen hakemaan Pablo ja lentää yhdessä takaisin Norjaan. Tämäkään ei ollut niin yksinkertaista. Eri lentoyhtiöillä on eri käytännöt, esim. Norwegianilla eläimet saavat lentää matkustamossa vain maiden sisäisillä lennoilla ja maiden välisillä lennoilla ruumassa. SASilla taas eläimet ovat tervetulleita matkustamoon maiden sisäisillä ja välisillä lennoilla. Eläimen ja kantokopan yhteispaino on melko lailla kaikissa lentoyhtiöissä 8 kg ja kantokopan suurin sallittu koko on 40x25x23. Jos kantokoppa on suurempi mutta joustavaa materiaalia ja mahtuu hyvin istuimen alle se luultavasti sallitaan lennolle. Minua jännitti tuo kantokopan koko, ihan turhaan. Pablon kantokoppaa ei mitattu mutta punnittiin kissan kanssa kyllä, yhteispaino taisi olla himpun verran yli 7kg.

Tarvittavat asiakirjat ja vaaditut rokotukset kannattaa selvittää maasta mihin on menossa.

EU:ssa lemmikkien tulee olla tunnistusmerkattuja joko mikrosirulla tai tatuoinnilla (tatuointi tehty ennen 3.7.2011). Lisäksi lemmikillä tulee olla todistus (lemmikkieläinpassi), josta selviää eläimen rokotukset raivotautia vastaan sekä muut terveystiedot. https://www.finnair.com/fi/fi/information-services/baggage/pets/flying-with-pet

Lentoja varatessa lentoyhtiöllä on myös eroavaisuuksia miten varata eläin lennolle. SAS:illa pystyi varaamaan ainoastaan puhelimitse ja Norwegianilla varauksen voi tehdä netissä. Matka kannattaa varata ajoissa sillä eläimiä otetaan yleensä max. 2/lento.

Lähtöselvitys piti tehdä lentokentällä jossa kantokoppa punnittiin ja katsottiin että meillä on tarvittavat asiakirjat mukana. Turvatarkastus oli mielenkiintoinen, Pablo piti ottaa kantokopasta ulos enkä saanut jättää valjaita Pablon päälle. No onneksi asiat sujuivat nopeasti ja turvatarkastuksen työntekijät olivat avuliaita. Kun saavuimme Helsingistä Osloon emme voineet mennä suoraan jatkolennolle vaan meidän piti mennä tullin kautta turvatarkastukseen ja takaisin lähteviin lentoihin. Tullissa työntekijä luki mikrosirun kantokopan läpi, tarkisti Pablon passin ja kysyi matkan tarkoitusta ja että onko Pablo palaamassa Suomeen. Minulla oli jopa matkavahvistus Pablon ja minun lennosta takaisin Suomeen mukana varmuuden vuoksi.

Lennot itsessään sujuivat todella hyvin. Pablo lensi ensimmäistä kertaa ja oli todella rauhallinen. Ensimmäisen lennon aikana Pablo maukui ehkä 20-30 minuuttia vaimeasti (Pablosta lähtee normaalisti aika kova ääni). Toisen lennon Pablo nukkui melkein kokonaan. Lentojen välissä oli noin 2 tuntia, Pablo sai jaloitella wc:ssä ja tarjosin vettä. Odotellessa jatkolentoa Pablo hieman tylsistyi mutta oli tyytyväinen kun löysin ostoskärryn missä työntelin Pabloa kantokopassa pitkin lentokenttää. Olin varannut meille paikan takariviltä molemmilta lennoilta jotta saisimme istua rauhassa ja jotta mahdollinen maukuminen ei häiritsisi muita. En huomannut että ketään olisi häirinnyt että Pablo oli lennolla. Lentoyhtiön (SAS) työntekijät olivat todella mukavia ja kävivät kysymässä useasti että onko kissalla kaikki hyvin. Eräs lentoemäntä halusi lennon lopuksi päästä silittämään Pabloa.

Pablo ei turhista stressaa.
Väsynyt matkustaja.

-Sandra ja Pablo