Miksi opiskelin sairaanhoitajaksi?

Miksi opiskelin sairaanhoitajaksi?

Usein kuulee että ”meillä on suvussa paljon sairaanhoitajia, äitini ja isoäitini ovat molemmat sairaanhoitajia joten minäkin halusin hoitajaksi”. No minun kohdalla ei ole näin, ajauduin periaatteessa vahingossa hoitoalalle. Olin teininä vanhainkodissa kesätöissä pari kesää laitoshuoltajana ja sitten tuttu osastonhoitaja pyysi minua osastolle lähihoitajan kesäsijaiseksi. He halusivat tutun ihmisen joka myös tunsi talon mielummin kuin täysin tuntemattoman. Noin vuoden taisin tehdä hommia niin ettei minulla ollut minkäänlaista kokemusta tai koulutusta. Se oli melko normaalia 10 vuotta sitten.

Menin yläasteen jälkeen amikseen rakennuspuolelle, minusta piti tulla talonrakentaja. Lopetin koulun parin kuukauden jälkeen koska opettajallani ja minulla ei kemiat toimineet eikä minua kiinnostanut olla koulussa, pääsinkin heti vanhainkotiin töihin koulun kesken jätettyäni. Seuraavana keväänä oli yhteishaku ja äitini patisti hakemaan kouluun ja ehdotti lähihoitaja koulutusta. Itse en ollut edes ajatellut asiaa mutta kun rupesin miettimään asiaa niin se vaikutti oikealta päätökseltä joten hain kouluun. Aloitin lähihoitajan opinnot elokuussa 2008 ja valmistuin 1.6 2011. Kun aloin opiskella lähihoitajaksi tajusin että tämä on ”mun juttu” , tätä minun kuuluu tehdä ja tässä olen hyvä, tiesin myös melkein heti että haluan jatkaa opiskelua sairaanhoitajaksi. Tein töitä vuoden valmistuttuani lähihoitajaksi ja hain sitten Arcadaan, pääsin sisään ja 2015 joulukuussa valmistuin sairaanhoitajaksi. Opiskelin sairaanhoitajaksi koska halusin oppia/tietää enemmän ja saada konkreettisesti myös tehdä enemmän. Onneksi jaksoin opiskella koska tää on mun juttu ❤️

-Sandra

Norjassa vs Suomessa työnteko part 2

Norjassa vs Suomessa työnteko part 2

Tulin takaisin Tromssaan viime viikolla, täällä on jo talvi. Maassa on vähän lunta ja vuoret tai ainakin vuoren huiput ovat valkoiset lumesta. Pakkasta on ollut ehkä pari astetta mutta päivisin mennään plussan puolella. Välillä on satanut vettä ja täällä on todella liukasta, kirosin noita rumia nastakenkiä mitä täällä kaupat on pullollaan mutta ne olisi oikeastaan aika hyvät tällä hetkellä.

Saa nähdä että vaikuttaako nämä kelit meidän osastolla potilasmäärään, uskoisin että jollakin trauma/ortopedian osastolla voisi olla tunkua tällä hetkellä.

IMG_6774 (3)
Pikkuinen Tromsø.
IMG_6733 (2)
Fjellheisen.

Ajattelin kirjoittaa taas hieman eroavaisuuksista Suomeen mitä olen täällä Tromssassa työskennellessä huomannut. En sanoisi että kumpikaan maa on toistaan parempi mutta molemmilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa sairaanhoidossa. Sijainti ja etäisyydet vaikuttavat paljon täällä Norjassa.

Norjassa käytetään paljon helikoptereita potilaskuljetuksiin vaikean maaston ja etäisyyksien takia. Tromssassa potilaita lähetetään kotiin ja jatkohoitoon taksilla, lentokoneella, ambulanssilla ja helsebussilla (bussi jossa on sairaanhoitaja mukana) bussi ajaa vain tietyn reitin joten se ei sovellu kaikille. En ole tainnut lähettää ketään jatkohoitoon ambulanssilla mutta ambulanssilennolla kyllä. Olen Suomessa tottunut siihen että suurin osa potilaista jotka tarvitsevat kyydin pois sairaalasta käyttävät taksia ja jos he siirtyvät jatkohoitoon niin he siirtyvät ambulanssilla. Tänne yliopistolliseen tulee potilaita muista kaupungeista ja moni potilaista asuu niin kaukana että tarvitsevat lennon kotiin. Helikoptereita täällä pörrää jatkuvasti.

Olen Suomessa tottunut siihen että kaikki perustuu tutkittuun tietoon mutta täällä tuntuu että moni asia tehdään tietyllä tavalla siksi että täällä on aina tehty näin. Osastoilla ei esim. ole haavanhoitajia tai muita erityisosaajia mikä tuntuu erikoiselta. Haavanhoitotuotteitakaan ei hirveästi löydy vaikka kirurgisella osastolla ollaankin. Kävin kerran lainaamassa haavasidoksia viereiseltä osastolla joka on gastrokirurginen osasto eikä sieläkään hirveän suuri valikoima tuotteita ollut. Haavan hoidossa en ole kuullut kenenkään ohjaavan potilaita enkä ole nähnyt minkäänlaisia kirjallisia haavan hoito-ohjeita osastolla. En tiedä onko täällä sääntöjä/ohjeita koska leikkaushaavaa saa tai pitää suihkutella yms. Ainakin sama linjaus kuin Suomessa että ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä ei saisi vaihtaa haavasidosta muuten kuin steriilisti.

Täällä käytetään esim. katetroidessa sellaista kankaista takkia/kaapua jonka nimi on stellefrakk. Sen tarkoitus on suojata hoitajan työvaatteita bakteereilta, eritteiltä yms. En oikein tiedä käytetäänkö sitä muuten mutta katetroidessa olen nähnyt ihmisten käyttävän sitä. Sitä kuuluisi kuulemma käyttää kun vaihdetaan vaippa, käännetään potilasta tai tehdään vuodepesut. Välillä olen nähnyt että niitä roikkuu potilashuoneen naulakoissa (hirveän hygienistä). Eristyshuoneissa on käytössä kertakäyttöiset samanlaiset takit kuin Suomessakin.

Lääkehoito eroaa hieman myös Suomesta sillä esim. lääkkeet ovat lääkehuoneessa atc-koodin mukaan eikä aakkosjärjestyksessä hyllyssä. Täällä puhutaan myös a-ja b-preparateista, a:han kuuluu esim. morfiini ja oxycodoni, b:hen tramal, diapam, imovane, panacod yms. Molemmat kirjataan ns. huumekorttiin, kahden sairaanhoitajan pitää allekirjoittaa a-prep ja b-prep tarvitsee yhden sairaanhoitajan allekirjoituksen. Kaikki suonensisäiset nesteet ja lääkkeet pitää myös kontrolloida kahdesti (kaksi sairaanhoitajaa) ja allekirjoittaa lääkekurvaan. Tähän menee välillä hirveästi aikaa ja on turhauttavaa odottaa allekirjoitusta jos itsellä on kiire. Toisaalta tällä tavalla varmasti tulee vähemmän lääkevirheitä ja jos lääkkeitä katoaa niin se huomataan heti.

Laboratorikokeissa en ole ainakaan vielä huomannut muuta erikoista kuin että hemoglobiini kirjataan eri tavalla, eli jos Suomessa hemoglobiini on vaikka 124 niin norjassa se kirjataan 12.4.

-Sandra