Tatuoitu hoitaja

Tatuoitu hoitaja

Onko hoitajan ulkonäöllä ja ulkoisella olemuksella vaikutusta hoidon laatuun? Voiko hoitaja olla tatuoitu ja värjätä hiuksensa kaikilla sateenkaaren väreillä? Minä sanon että ei ole ja kyllä voi. Ei hoitajan tarvitse olla persoonaton valkoinen lakana,  puti puhtoinen ”sisar hento valkoinen”. Minusta on kovin vanhanaikaista ajatella että tatuointeja on rikollisilla ja merimiehillä, me elämme vuotta 2017.  Esimerkiksi jenkeissä noin 40 % 26-40-vuotiailla on tatuointi tai tatuointeja. Eihän ulkonäöllä ja osaamisella ole mitään tekemistä toistensa kanssa? Silti mietin välillä että voinko värjätä hiukseni tietyn väriseksi koska olen hoitaja.

Muistaakseni olin 16 vuotta kun otin ensimmäisen tatuointini ja sen jälkeen otin muutaman lisää ennen kuin täytin 18. Ensimmäiset tatuointini eivät ole mitään taideteoksia ja aikalailla hetken mielijohteesta otettuja, mutta mitään en kadu. Ensimmäisen ison tatuoinnin otin 23-vuotiaana ja sitä jatkoin nyt tänä keväänä. Minulla on vasen olkapää ja käsivarsi tatuoitu, hiha ei ole vielä valmis vaan se jatkuu vielä. Hiha on ainoa mikä töissä näkyy, muut tatuoinnit ovat työvaatteiden alla piilossa. Hiukseni ovat tällä hetkellä oranssit, pari kuukautta sitten minulla oli vielä luonnollinen oma hiusvärini. Minulla on ollut esim. vaaleanpunaiset, lilat ja paloauton punaiset hiukset, välillä toinen sivu millikoneella ajettu siiliksi. Silti kukaan potilas ei ole koskaan kyseenalaistanut osaamistani ulkonäön perusteella. Eivät ainakaan ole sitä minulle sanoneet. Joku yksittäinen kollega ja vanhempi lääkäri on joskus kommentoinut tatuointejani ja yrittänyt moralisoida tai heittää vitsiä niistä tyyliin ”hyvä että pidät vilutakkia ettei potilaat pelästy”. Olen tälläisissä tilanteissa (joita on todella harvoin) kohauttanut olkapäitä, hymyillyt ja vastannut ystävällisesti jotakin tyyliin ”tervetuloa vuoteen 2017”. Minua ei henkilökohtaisesti kiinnosta mitä joku muu minun tatuoinneista ajattelee, olen ottanut ne itselleni. Hygienia syistä poistin huulikoruni opiskeluaikoina kun menin leikkaussaliin harjoitteluun, olin myös ”kasvanut ulos” siitä vaiheesta. Nykyään en ottaisi lävistyksiä kasvoihin. Mielestäni niin kauan kun olet pukeutunut asiallisesti töihin eli puhtaat työvaatteet, hiukset kiinni, ei koruja tai kynsilakkaa niin kenelläkään ei pitäisi olla mitään sanottavaa. Mutta silti se ei tunnu reilulta että sinun ulkonäköäsi kummastellaan tai lähinnä että osaamistasi epäillään ulkonäön takia. Vai epäilläänkö sitä edes? Ehkä luomme itse paineet ja oletuksen omaan päähän siitä miltä ”kuuluu” näyttää?

Terveisin tatuoitu hoitaja

Pari mutkaa matkassa

Pari mutkaa matkassa

Kello on 5.45, istun autossa matkalla Helsinki-Vantaa lentokentälle, Pablo maukuu kantokopassa vieressä. Jännittää vähän miten lento menee ja paljonko Pablo pitää meteliä lennon aikana, Pablon ääni ei ole mitenkään pieni ja siro.

Minun oli tarkoitus lentää keskiviikkona Helsinki-Vantaalle hakemaan Pablo ja lentää heti kissan kanssa takaisin Tromssaan Oslon kautta. No lentoni Oslosta Helsinkiin oli yli tunnin myöhässä joten en kerennyt lähtöselvittää Pabloa. Eläimet pitää lähtöselvittää vähintään tuntia ennen lentoa. En olisi itsekään kerennyt kyseiselle lennolle. No soitin Norwegianille ja heillä ei ollut lentoja sinä iltana tarjolla eivätkä halunneet korvata lentojani. Olin varannut heidän antamien ohjeiden mukaan lennot erikseen koska tarkoitukseni oli matkustaa kissan kanssa takaisin Norjaan, erikseen tilatuissa lennoissa pitäisi Norwegianin mukaan olla yli 120 minuuttia että he korvaavat myöhöstymisen. Minun lentojeni välissä oli 95 minuuttia. Tein asiasta reklamaation sillä olin tilannut lennot juuri niin kuin minulle ohjeistettiin.

Päätin lentää takaisin Tromssaan SAS:illa mutta torstaina ei mennyt sopivia lentoja joten tilasin lennot täksi päiväksi (perjantai). Toivotaan että tämä matka menee suunnitelmien mukaan ja päästän tänään perille Tromssaan.

Minulla olisi ollut työvuoro torstaina Tromssassa mutta onneksi he ottivat asian tosi hyvin kun soitin ja kerroin mitä on tapahtunut ja että olen Suomessa. Onneksi minulla on viikonloppu vapaa ettei tarvinnut perua muita vuoroja. Norjassa näyttää olevan hieman erilainen suhtautuminen poissaoloihin kuin Suomessa, vaikka onhan minulla pätevä syy olla poissa.

Matkustan ensimmäistä kertaa eläimen kanssa ja voin kertoa että oli aikamoinen selvittäminen miten eläimen kanssa voi matkustaa. Lentoyhtiöillä on esimerkiksi eri käytännöt sen suhteen että saako kissa matkustaa matkustamossa jne. Tästä teen joskus oman postauksen kun kerkeän.

Hauskaa viikonlopun alkua!

-Sandra ja Pablo

Snakker du norsk?

Snakker du norsk?

Huske-Muistaa

Mangler-Puuttua

Vanskelig-Vaikea

Spørre-Kysyä

Spisestua-Ruokasali

Begyn, begynt-Alku, alkaneet

Huvudpinne-Päänsärky

Lurt-Fiksua

Flink-Fiksu(jos joku henkilö on fiksu)

Heis-Hissi

Etage-Kerros

Lav-Matala

Høy-Korkea

Bandasje-Sidos

Tyttebær-Puolukka

Jordbær-Mansikka

Lammelse-Halvaus

Hevelse-Turvotus

Ernæring-Ravitsemus

Sika-steril inläggelse av kateter -katetrointi steriilisti

Lege-Lääkäri

Suppe-Keitto

-Sandra

Tromsø

Tromsø

Alkuviikosta lensin Tromssaan, en osaa vielä sanoa Tromssasta juuri mitään koska en ole hirveästi vielä kerennyt tutkia kaupunkia. Olen ollut niin väsynyt töiden jälkeen että tekisi mieli vain nukkua koko loppupäivä. Eilen jaksoin lähteä kävelylle, kävelinkin sitten 10 kilometria.

Aloitin tiistaina Tromsø UNN (yliopistollinen sairaala) neurokirurgian vuodeosastolla. Osastolla on noin 30 potilaspaikkaa ja muistaakseni 4 valvontapaikkaa. Neurokirurgiasta minulla ei ole juurikaan kokemusta, osastolla hoidetaan myös jonkin verran selkäleikattuja jotka ovat minulle tuttuja toimenpiteitä. Osastolla hoidetaan myös korva-nenä-kurkku sairauksia mutta niihin minun ei tarvitse perehtyä sillä tulen olemaan neurokirurgian puolella. Neurolla hoidetaan myös silmäpotilaita. Ensimmäisenä päivänä en saanut juuri minkäänlaista perehdytystä, minulle näytettiin nopeasti osasto ja hieman joitakin muita osastoja (heräämö, leikkaussali, teho-osasto jne.).Sain myös oman potilaan vastuulleni heti ensimmäisenä työpäivänä. Toisena päivänä työskentelin toisen sairaanhoitajan kanssa parina ja hän perehdytti minua sen minkä kerkesi, meillä oli noin 7-8 potilasta. Tänään oli minun kolmas työvuoro ja sain vastuulleni neljä omaa potilasta, minua neuvottiin kyselemään reippaasti jos tarvitsen apua. Olin hieman kauhuissani kun vuoro alkoi, osastolla oli melkoinen kiire tänään mutta loppujen lopuksi päivä meni ihan hyvin ja kaikki potilaani saivat tarvitsemansa hoidon ja huolenpidon vaikka en meinannut muistaa syödä lounasta. Työmoraalini tai luonteeni on sellainen etten malta mennä syömään jos tuntuu ettei kaikki ole vielä hallinnassa, joten teen mieluummin työni niin että voin rauhassa syödä eikä tarvitse stressata ja huolehtia kaikesta mitä vielä on tekemättä. Paljon on opittavaa ja edessä on varmasti rankemmat 5 viikkoa kun mitä Mo i Ranassa oli. Osastolla on ollut kiirettä koko alkuviikon, melkein kaikki diagnoosit ja leikkaukset ovat minulle uusia ja toimintatavat erilaisia kuin Suomessa ja eroavat myös Mo i Ranasta. Mo i Ranassa en myöskään tehnyt aamuvuoroja joten kaikki potilaan siirrot jatkohoitoon yms. on opittava nyt. Luulen että kaiken byrokratian oppiminen tulee olemaan vaikeinta, myöskin vähiten kiinnostavaa.

Norjalaiset ihmiset vaikuttavat todella mukavilta, potilaat ja henkilökunta ovat kaikki todella mukavia ja ystävällisiä. Tietysti poikkeuksiakin varmasti löytyy mutta yleisvaikutelma norjalaisista on todella hyvä. Hoitohenkilökunta otti minut hyvin vastaan ja auttavat mielellään. Jotkut jopa kiittelevät ja sanovat että on hyvä kun meitä ulkomaalaisia tulee tänne töihin että he todella tarvitsevat meitä. Lääkärit ovat mukavia ja tulevat heti juttelemaan ja ovat jotenkin tasavertaisemman oloisia täällä hoitajien kanssa kuin Suomessa.  Eilen eräs lääkäri opetti minulle miten laboratoriokokeita tilataan, en tiedä osaako Suomessa edes kaikki lääkärit tilata lab. kokeita. He ovat myös enemmän läsnä osastolla kuin mihin olen tottunut. Yhteishenki ja yhteistyö täällä tuntuu olevan paljon parempi kuin Suomessa. Kaikki ihmettelevät kielitaitoani ja sitä että puhettani on helppo ymmärtää. Olen myös pannut merkille että täällä on paljon enemmän miespuolisia sairaanhoitajia.

Huomenna minulla on vapaapäivä ja viikonlopuksi menen töihin. Toivottavasti viikonloppuna olisi hieman rauhallisempaa jotta saisin tutustua osastoon rauhassa. Eilen tänne Tromssaan tuli eräs tanskalainen tyttö kenet tapasin Mo i Ranassa jossa olimme samalla osastolla töissä. Hän työskentelee täälläkin samalla osastolla kanssani. Suunnittelimme että keksimme jotakin tekemistä viikonlopuksi töiden jälkeen ja tutustumme paremmin Tromssaan.

-Sandra

IMG_6259 (2)

IMG_6285 (2)
Iltalenkillä.

 

Kotona

Kotona

Lensin kotiin puolitoista viikkoa sitten maanantaina, heti tiistaina lähdettiin Jyväskylään sukuloimaan ja häihin. Minun isä tuli talo(kissa)vahdiksi siksi aikaa kun oltiin reissussa. Jyväskylästä tultiin kotiin vasta sunnuntaina, nyt olen ollut muutaman päivän kotona ja kyllä omaa kotia osaa taas arvostaa kun on ollut kuukauden poissa.

Eilen kävin tekemässä keikan vanhalle työpaikalle, oli kiva nähdä vanhoja työkavereita ja vaihtaa kuulumisia. Kaikkia tietysti kiinnosti miten Norjassa meni! Vanhalla työpaikalla vähennetään miehitystä vuoroista ja sijaisia ei saisi ottaa. Jos tämä meno jatkuu Suomessa niin uskon että Norjaan ja Ruotsiin lähteviä riittää jatkossa vielä enemmän.

11.9 olisi Tromssan lähtö edessä, tällä kertaa olen kuukauden Norjassa. Sain eilen vahvistuksen asunnosta mutta Dedicarellä eivät osanneet vielä sanoa millä osastoilla olen töissä. Menen siis Tromssaan yliopistolliseen sairaalaan töihin mutta tulen luultavasti vaihtelemaan osastoa siellä ollessani. Se ei periaatteessa haittaa minua, saan kokemusta eri osastoilta ja jos pitävät minusta niin voivat sitten tilata minut pidemmäksi ajaksi tietylle osastolle töihin jatkossa. Minun mukaani lähtee yksi kissoistamme joten nyt yritän järjestellä kissan matkaa ja ottaa selvää kaikesta siihen liittyvästä.

Puolitoista viikkoa jäljellä kotona oloa ja ”lomailua”. Kavereita meinaan nähdä niin paljon kun kerkeän, tulevana lauantaina meillä on kavereiden kanssa rapujuhlat ja 9.9 lähden juoksemaan Tough Viking juoksukilpailun ystäväni kanssa Helsinkiin! Minulle iski nyt vaan joku jäätävä flunssa, toivottavasti tämä menisi nopeasti ohi ettei tarvitse sängyn pohjalla maata.

 

flower
Kotipiha.
MAISA
Maisa-neiti.
pablo
Pablo, herrasmies joka pääsee mukaan Norjaan. 

Mukavaa syksyn alkua!

-Sandra

Viimeinen viikko.

Viimeinen viikko.

Viimeinen viikko Mo i Ranassa alkoi yövuorolla, tämän yön jälkeen minulla on vielä kaksi yötä ja kaksi iltavuoroa. Ensi maanantaina lennän kotiin! Minulla alkaakin jo olla vähän koti-ikävä.
Minusta on hassua miten olen melkeinpä vihannut yövuorojen tekemistä kotona Suomessa ja täällä Norjassa oikein odotin että yövuorot taas alkavat. Olin tänne tullessani kauhuissani kun tajusin että minulla on kolmen viikon aikana 7 yövuoroa. Toisaalta Suomessa olen tottunut olemaan yksin vastuussa noin 10 potilaasta yövuorossa koska olemme jaettuna 3 moduliin. Täällä norjassa yövuorossa on neljä hoitajaa(välillä jopa viisi) ja hoidamme yhdessä koko osaston potilaat, jaamme vain tehtävät niin että joku on vastuussa lääkkeistä jne. Norjassa miehitys on myös parempi jokaisessa vuorossa siihen verrattuna mihin olen tottunut Suomessa. Minua vähän naurattaa kun täällä hoitajat sanovat että on ollut kiirettä. Tietenkin täällä on paljon sijaisia ja se vaikuttaa siihen että kaikki ei aina suju niin sulavasti kun vakinaiselta henkilökunnalta sujuisi. Mutta yövuorot ovat täällä olleet ihan mukavia, eikä minulle ole tullut kauhean huono olokaan öitten jälkeen. Minulla on taipumusta migreeniin mutta juon nykyään kupin kahvia ennen nukkumaan menoa yövuoron jälkeen niin ei ala särkemään päätä niin helposti, yritän myös syödä ja juoda yövuorossa hyvin.
Täällä kysellään paljon työkavereilta miten työvuoro sujuu ja tarjotaan apua, enemmän kuin mihin olen tottunut kotona. Ja en puhu nyt vain entisestä työpaikastani, olenhan viime vuosina nähnyt monta osastoa ja työpaikkaa Porvoossa ja Helsingissä kun olen käynyt työharjoittelussa ja luulen että nämä tavat johtuvat siitä että maiden työkulttuurit vain eroavat toisistaan. Monessa muussa asiassa täällä tullaan paljonkin Suomea jäljessä.
Viime viikko oli todella sateinen ja tästä viikosta on luvattu myös sateista ja synkkää. Toivottavasti viikko menee nopeasti, minulla on ikävä omaa sänkyä ja Suomen ruokakauppoja! Niin ja tietysti Santtua ja kissoja on ikävä.

Sateenkaari työpaikalta minun asunnolleni. Tuossa siis minun työmatkani.

-Sandra