Kauniita maisemia ja koti-ikävä

Kauniita maisemia ja koti-ikävä

Neljä yötä ja lennän kotiin. Mulla on ollut jo varmaan 2 viikkoa koti-ikävä. Norjassa on kiva olla, tykkään työpaikasta ja olen tavannut mukavia ihmisiä kenen kanssa viettää aikaa. Silti täällä on välillä yksinäistä. Olen yrittänyt käydä salilla treenaamassa, ostin täältä salikortin ja ulkoilen niin paljon kuin jaksan. Olen ollut täällä nyt 5 viikkoa ja tuntuu ihanalta mennä kotiin, seuraavasta reissusta tulee varmaan vähän lyhyempi. Olen tulossa taas marraskuussa Tromssaan töihin ja ajattelin silloin olla noin 3 ja puoli viikkoa täällä. Joulukuussa lähden Balille kahdeksi viikoksi lomalle ja haluan olla ainakin viikon kotona ennen Balin reissua. Loman jälkeen jään loppuvuodeksi Suomeen. Katsotaan sitten mitä 2018-vuosi tuo tullessaan, suunnitelmat on vielä auki.

img_4709
Näkymä Fløyalta, tuo saari on Tromsø.
IMG_6429 (2)
Käytiin entisen työkaverin kanssa Fløyalla ja Fjellheisenillä päiväsaikaan.  Fjellheisen on gondolihissi millä pääsee ylös ja alas vuorelle.
img_4903
Maailmanmatkaaja Pablo. Kuva: Ilona Alpola
img_4900
Onneksi mulla on kampaaja varattu suomesta. Kuva: Ilona Alpola
img_4904
Kuva: Ilona Alpola
IMG_6311 (2)
Blåisvannet Lyngenissä.
IMG_6337 (2)
Matkalla Lyngenistä takaisin Tromssaan.
IMG_6342 (2)
Jossakin tien pällä.
img_4828
Kissa joka rakastaa vettä.
img_4841
Auringonlasku Sommarøyllä.
IMG_6437 (2)
Sommarøy.

Kotona aion tehdä hyvää ruokaa, viettää aikaa Santun kanssa, makoilla poreammeessa takapihalla, viettää aikaa kisujen kanssa, nähdä kavereita ja perhettä. Suomessa käyn ottamassa uuden tatuoinnin ja kampaajalle olen myös varannut ajan koska minulla on noin metrin pituinen juurikasvu. Pitää myös käydä ostamassa talvitakki, olen kuullut että talvesta tulee pirun kylmä ainakin Suomessa.

Can´t wait to be home! ❤

-Sandra

Sairaanhoitajaksi Mo i Ranaan

Sairaanhoitajaksi Mo i Ranaan

Saavuin sunnuntaina noin kello 13.30 Mo i Ranaan. Lensin Helsingistä Köpenhaminan kautta Osloon ja sieltä Rossvollin lentokentälle. Mo i Rana sijaitsee Norjan Nordlandin läänissä ja täällä asuu noin 18 000 ihmistä. Tulin lentokentältä bussilla sairaalalle mistä sain avaimet asuntooni. Onneksi samalla bussilla tuli toinen hoitaja joka tiesi missä asunto on koska kukaan ei tajunnut neuvoa minua, lätkäisivät vain avaimet käteen. Ilahduin kun saavuin asuntoon, se oli nimittäin yksiö eikä soluasunto.

Tulin tänne siis töihin sairaanhoitajaksi. Sain kolmen viikon sijaisuuden Helgelandssykehusetista rekryfirman kautta. Firma jonka kautta tulin tänne töihin on nimeltään Dedicare ja he maksavat asumiseni ja lentoni tänne ja kotiin. Dedicaren työntekijä varaa lentoni, hankkii asunnon ja etsii minulle sopivan osaston minne tulla töihin. Toivoin pääseväni Tromssaan, mielelläni kirurgiselle osastolle mutta Tromsassa ei ollut tarvetta juuri sinä ajankohtana kun olin lähdössä Norjaan. Joten tulin Mo i Ranaan, sisätautiosastolle. Sisätaudit eivät ole koskaan olleet minun lempi osa-aluetta mutta ajattelin että kokeillaan sitäkin avoimin mielin.

Osastolla on 24 potilaspaikkaa ja täällä hoidetaan pyelonefriitteja, keuhkotauteja, sydäninfarkteja, anemiaa ja kaikkea siitä väliltä. Ensimmäinen työvuoroni oli maanantaina yöllä enkä ollut saanut muuta infoa kuin että osasto on sisätautiosasto joten lähdin aamulla käymään sairaalassa. Kävelin infoon ja kerroin että tulen tänne töihin ja tarvitsen avaimen/kulkuluvan, infon työntekijä löysi tietoni koneelta ja teki kulkuluvan minulle. Sitten lähdin etsimään pukuhuonetta ja vaatevarastoa. Joku kiltti työntekijä ohjasi minut sisätautiosastolle ja sain mapin missä luki osaston päivän rutiinit yms. Minusta oli huvittavaa ettei kukaan osastolla työvuorossa olleista hoitajista tienneet kuinka monta hoitajaa yövuorossa on kun sitä kysyin. Täällä on hieman erilainen työkulttuuri.

Ensimmäinen (t)yövuoroni alkoi maanantai iltana kello 22.15. Yöhoitajia oli neljä, yksi hoitajista istui koko vuoron levottoman potilaan huoneessa ja oli (fastvakt) potilas tarvitsi valvontaa. Ensimmäinen yö oli aika vauhdikas ja tuntui lähinnä että olin tiellä. Uusi kieli, osasto, uudet laitteet ja toimintatavat mihin tutustua. Onneksi osaston työntekijät olivat todella mukavia ja avuliaita. Toinen yö meni melko hyvin ja aloin jo hahmottamaan kieltä paremmin. Ensimmäinen ja toinen yö olivat sopivan vauhdikkaita mutta en sanoisi että meillä oli kiire. Meitä hoitajia oli toisena yönä viisi, yksi oli taas fastvaktina. Kolmas yö oli todella rauhallinen, potilaita oli naurettavan vähän ja hoitajia viisi. Täällä on aika hyvät oltavat Suomeen verrattuna, Suomessa olen tottunut että hoitajia on keskimäärin yövuorossa yksi per kymmenen potilasta. Täällä hoitajat olivatkin kauhuissaan kun kerroin minkälainen miehitys Suomessa osastoilla on.

-Sandra

Moikka täältä Norjasta!

Moikka täältä Norjasta!

Follow my blog with Bloglovin
Saavuin pari päivää sitten Norjaan töihin ja ajattelin aloittaa blogin kirjoittamisen näin alkuun ainakin sairaanhoitajan töistä Norjassa ja ehkä muutenkin omasta arjesta ja harrastuksista. Yksi syy blogin aloittamiseen on että kaverit ja tutut keitä kiinnostaa miten minulla täällä menee voi helposti seurata blogin kautta elämääni täällä. Toivon tietysti että blogista olisi myös apua muille Norjaan töihin haluaville ja tulenkin seuraavissa postauksissa kertomaan mitä kaikkea tulee ottaa huomioon ja kuinka toimia tänne halutessaan.

Kerronpa vähän itsestäni vielä näin alkuun. Olen 26 vuotias ja kotoisin Porvoosta, missä asun avopuolisoni ja kolmen kissan kanssa. Minusta piti tulla talonrakentaja mutta vuonna 2011 valmistuin lähihoitajaksi ja 2015 joulukuussa valmistuin sairaanhoitajaksi. Olen opiskeluaikana ja valmistumisen jälkeen tehnyt töitä kirurgian vuodeosastolla. Pidin kovasti työstäni ja työkavereistani mutta nyt oli aika kokeilla jotakin uutta. Päätinpä siis lähteä Norjaan! Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

-Sandra