Norjassa vs Suomessa työnteko part 2

Norjassa vs Suomessa työnteko part 2

Tulin takaisin Tromssaan viime viikolla, täällä on jo talvi. Maassa on vähän lunta ja vuoret tai ainakin vuoren huiput ovat valkoiset lumesta. Pakkasta on ollut ehkä pari astetta mutta päivisin mennään plussan puolella. Välillä on satanut vettä ja täällä on todella liukasta, kirosin noita rumia nastakenkiä mitä täällä kaupat on pullollaan mutta ne olisi oikeastaan aika hyvät tällä hetkellä.

Saa nähdä että vaikuttaako nämä kelit meidän osastolla potilasmäärään, uskoisin että jollakin trauma/ortopedian osastolla voisi olla tunkua tällä hetkellä.

IMG_6774 (3)
Pikkuinen Tromsø.
IMG_6733 (2)
Fjellheisen.

Ajattelin kirjoittaa taas hieman eroavaisuuksista Suomeen mitä olen täällä Tromssassa työskennellessä huomannut. En sanoisi että kumpikaan maa on toistaan parempi mutta molemmilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa sairaanhoidossa. Sijainti ja etäisyydet vaikuttavat paljon täällä Norjassa.

Norjassa käytetään paljon helikoptereita potilaskuljetuksiin vaikean maaston ja etäisyyksien takia. Tromssassa potilaita lähetetään kotiin ja jatkohoitoon taksilla, lentokoneella, ambulanssilla ja helsebussilla (bussi jossa on sairaanhoitaja mukana) bussi ajaa vain tietyn reitin joten se ei sovellu kaikille. En ole tainnut lähettää ketään jatkohoitoon ambulanssilla mutta ambulanssilennolla kyllä. Olen Suomessa tottunut siihen että suurin osa potilaista jotka tarvitsevat kyydin pois sairaalasta käyttävät taksia ja jos he siirtyvät jatkohoitoon niin he siirtyvät ambulanssilla. Tänne yliopistolliseen tulee potilaita muista kaupungeista ja moni potilaista asuu niin kaukana että tarvitsevat lennon kotiin. Helikoptereita täällä pörrää jatkuvasti.

Olen Suomessa tottunut siihen että kaikki perustuu tutkittuun tietoon mutta täällä tuntuu että moni asia tehdään tietyllä tavalla siksi että täällä on aina tehty näin. Osastoilla ei esim. ole haavanhoitajia tai muita erityisosaajia mikä tuntuu erikoiselta. Haavanhoitotuotteitakaan ei hirveästi löydy vaikka kirurgisella osastolla ollaankin. Kävin kerran lainaamassa haavasidoksia viereiseltä osastolla joka on gastrokirurginen osasto eikä sieläkään hirveän suuri valikoima tuotteita ollut. Haavan hoidossa en ole kuullut kenenkään ohjaavan potilaita enkä ole nähnyt minkäänlaisia kirjallisia haavan hoito-ohjeita osastolla. En tiedä onko täällä sääntöjä/ohjeita koska leikkaushaavaa saa tai pitää suihkutella yms. Ainakin sama linjaus kuin Suomessa että ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä ei saisi vaihtaa haavasidosta muuten kuin steriilisti.

Täällä käytetään esim. katetroidessa sellaista kankaista takkia/kaapua jonka nimi on stellefrakk. Sen tarkoitus on suojata hoitajan työvaatteita bakteereilta, eritteiltä yms. En oikein tiedä käytetäänkö sitä muuten mutta katetroidessa olen nähnyt ihmisten käyttävän sitä. Sitä kuuluisi kuulemma käyttää kun vaihdetaan vaippa, käännetään potilasta tai tehdään vuodepesut. Välillä olen nähnyt että niitä roikkuu potilashuoneen naulakoissa (hirveän hygienistä). Eristyshuoneissa on käytössä kertakäyttöiset samanlaiset takit kuin Suomessakin.

Lääkehoito eroaa hieman myös Suomesta sillä esim. lääkkeet ovat lääkehuoneessa atc-koodin mukaan eikä aakkosjärjestyksessä hyllyssä. Täällä puhutaan myös a-ja b-preparateista, a:han kuuluu esim. morfiini ja oxycodoni, b:hen tramal, diapam, imovane, panacod yms. Molemmat kirjataan ns. huumekorttiin, kahden sairaanhoitajan pitää allekirjoittaa a-prep ja b-prep tarvitsee yhden sairaanhoitajan allekirjoituksen. Kaikki suonensisäiset nesteet ja lääkkeet pitää myös kontrolloida kahdesti (kaksi sairaanhoitajaa) ja allekirjoittaa lääkekurvaan. Tähän menee välillä hirveästi aikaa ja on turhauttavaa odottaa allekirjoitusta jos itsellä on kiire. Toisaalta tällä tavalla varmasti tulee vähemmän lääkevirheitä ja jos lääkkeitä katoaa niin se huomataan heti.

Laboratorikokeissa en ole ainakaan vielä huomannut muuta erikoista kuin että hemoglobiini kirjataan eri tavalla, eli jos Suomessa hemoglobiini on vaikka 124 niin norjassa se kirjataan 12.4.

-Sandra

Kauniita maisemia ja koti-ikävä

Kauniita maisemia ja koti-ikävä

Neljä yötä ja lennän kotiin. Mulla on ollut jo varmaan 2 viikkoa koti-ikävä. Norjassa on kiva olla, tykkään työpaikasta ja olen tavannut mukavia ihmisiä kenen kanssa viettää aikaa. Silti täällä on välillä yksinäistä. Olen yrittänyt käydä salilla treenaamassa, ostin täältä salikortin ja ulkoilen niin paljon kuin jaksan. Olen ollut täällä nyt 5 viikkoa ja tuntuu ihanalta mennä kotiin, seuraavasta reissusta tulee varmaan vähän lyhyempi. Olen tulossa taas marraskuussa Tromssaan töihin ja ajattelin silloin olla noin 3 ja puoli viikkoa täällä. Joulukuussa lähden Balille kahdeksi viikoksi lomalle ja haluan olla ainakin viikon kotona ennen Balin reissua. Loman jälkeen jään loppuvuodeksi Suomeen. Katsotaan sitten mitä 2018-vuosi tuo tullessaan, suunnitelmat on vielä auki.

img_4709
Näkymä Fløyalta, tuo saari on Tromsø.
IMG_6429 (2)
Käytiin entisen työkaverin kanssa Fløyalla ja Fjellheisenillä päiväsaikaan.  Fjellheisen on gondolihissi millä pääsee ylös ja alas vuorelle.
img_4903
Maailmanmatkaaja Pablo. Kuva: Ilona Alpola
img_4900
Onneksi mulla on kampaaja varattu suomesta. Kuva: Ilona Alpola
img_4904
Kuva: Ilona Alpola
IMG_6311 (2)
Blåisvannet Lyngenissä.
IMG_6337 (2)
Matkalla Lyngenistä takaisin Tromssaan.
IMG_6342 (2)
Jossakin tien pällä.
img_4828
Kissa joka rakastaa vettä.
img_4841
Auringonlasku Sommarøyllä.
IMG_6437 (2)
Sommarøy.

Kotona aion tehdä hyvää ruokaa, viettää aikaa Santun kanssa, makoilla poreammeessa takapihalla, viettää aikaa kisujen kanssa, nähdä kavereita ja perhettä. Suomessa käyn ottamassa uuden tatuoinnin ja kampaajalle olen myös varannut ajan koska minulla on noin metrin pituinen juurikasvu. Pitää myös käydä ostamassa talvitakki, olen kuullut että talvesta tulee pirun kylmä ainakin Suomessa.

Can´t wait to be home! ❤

-Sandra

Sairaanhoitajaksi Mo i Ranaan

Sairaanhoitajaksi Mo i Ranaan

Saavuin sunnuntaina noin kello 13.30 Mo i Ranaan. Lensin Helsingistä Köpenhaminan kautta Osloon ja sieltä Rossvollin lentokentälle. Mo i Rana sijaitsee Norjan Nordlandin läänissä ja täällä asuu noin 18 000 ihmistä. Tulin lentokentältä bussilla sairaalalle mistä sain avaimet asuntooni. Onneksi samalla bussilla tuli toinen hoitaja joka tiesi missä asunto on koska kukaan ei tajunnut neuvoa minua, lätkäisivät vain avaimet käteen. Ilahduin kun saavuin asuntoon, se oli nimittäin yksiö eikä soluasunto.

Tulin tänne siis töihin sairaanhoitajaksi. Sain kolmen viikon sijaisuuden Helgelandssykehusetista rekryfirman kautta. Firma jonka kautta tulin tänne töihin on nimeltään Dedicare ja he maksavat asumiseni ja lentoni tänne ja kotiin. Dedicaren työntekijä varaa lentoni, hankkii asunnon ja etsii minulle sopivan osaston minne tulla töihin. Toivoin pääseväni Tromssaan, mielelläni kirurgiselle osastolle mutta Tromsassa ei ollut tarvetta juuri sinä ajankohtana kun olin lähdössä Norjaan. Joten tulin Mo i Ranaan, sisätautiosastolle. Sisätaudit eivät ole koskaan olleet minun lempi osa-aluetta mutta ajattelin että kokeillaan sitäkin avoimin mielin.

Osastolla on 24 potilaspaikkaa ja täällä hoidetaan pyelonefriitteja, keuhkotauteja, sydäninfarkteja, anemiaa ja kaikkea siitä väliltä. Ensimmäinen työvuoroni oli maanantaina yöllä enkä ollut saanut muuta infoa kuin että osasto on sisätautiosasto joten lähdin aamulla käymään sairaalassa. Kävelin infoon ja kerroin että tulen tänne töihin ja tarvitsen avaimen/kulkuluvan, infon työntekijä löysi tietoni koneelta ja teki kulkuluvan minulle. Sitten lähdin etsimään pukuhuonetta ja vaatevarastoa. Joku kiltti työntekijä ohjasi minut sisätautiosastolle ja sain mapin missä luki osaston päivän rutiinit yms. Minusta oli huvittavaa ettei kukaan osastolla työvuorossa olleista hoitajista tienneet kuinka monta hoitajaa yövuorossa on kun sitä kysyin. Täällä on hieman erilainen työkulttuuri.

Ensimmäinen (t)yövuoroni alkoi maanantai iltana kello 22.15. Yöhoitajia oli neljä, yksi hoitajista istui koko vuoron levottoman potilaan huoneessa ja oli (fastvakt) potilas tarvitsi valvontaa. Ensimmäinen yö oli aika vauhdikas ja tuntui lähinnä että olin tiellä. Uusi kieli, osasto, uudet laitteet ja toimintatavat mihin tutustua. Onneksi osaston työntekijät olivat todella mukavia ja avuliaita. Toinen yö meni melko hyvin ja aloin jo hahmottamaan kieltä paremmin. Ensimmäinen ja toinen yö olivat sopivan vauhdikkaita mutta en sanoisi että meillä oli kiire. Meitä hoitajia oli toisena yönä viisi, yksi oli taas fastvaktina. Kolmas yö oli todella rauhallinen, potilaita oli naurettavan vähän ja hoitajia viisi. Täällä on aika hyvät oltavat Suomeen verrattuna, Suomessa olen tottunut että hoitajia on keskimäärin yövuorossa yksi per kymmenen potilasta. Täällä hoitajat olivatkin kauhuissaan kun kerroin minkälainen miehitys Suomessa osastoilla on.

-Sandra

Moikka täältä Norjasta!

Moikka täältä Norjasta!

Follow my blog with Bloglovin
Saavuin pari päivää sitten Norjaan töihin ja ajattelin aloittaa blogin kirjoittamisen näin alkuun ainakin sairaanhoitajan töistä Norjassa ja ehkä muutenkin omasta arjesta ja harrastuksista. Yksi syy blogin aloittamiseen on että kaverit ja tutut keitä kiinnostaa miten minulla täällä menee voi helposti seurata blogin kautta elämääni täällä. Toivon tietysti että blogista olisi myös apua muille Norjaan töihin haluaville ja tulenkin seuraavissa postauksissa kertomaan mitä kaikkea tulee ottaa huomioon ja kuinka toimia tänne halutessaan.

Kerronpa vähän itsestäni vielä näin alkuun. Olen 26 vuotias ja kotoisin Porvoosta, missä asun avopuolisoni ja kolmen kissan kanssa. Minusta piti tulla talonrakentaja mutta vuonna 2011 valmistuin lähihoitajaksi ja 2015 joulukuussa valmistuin sairaanhoitajaksi. Olen opiskeluaikana ja valmistumisen jälkeen tehnyt töitä kirurgian vuodeosastolla. Pidin kovasti työstäni ja työkavereistani mutta nyt oli aika kokeilla jotakin uutta. Päätinpä siis lähteä Norjaan! Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

-Sandra